KIINALAISTA KANAKEITTOA
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan ruoka on "lempeää lääkettä". Arkipäivän kiinalaisessa ruokakulttuurissakin terveystietoisuus näkyy, mutta elämän käännekohdissa ruokaan kiinnitetään erityistä huomiota. Naisen elämässä yksi tällainen käännekohta on lapsen syntymä. Kanakeitto kuuluu olennaisesti kiinalaiseen synnytyksen jälkeiseen ruokavalioon. Sitä syödään noin kuukauden ajan synnytyksen jälkeen.
Omaa kanakeittoani ja muitakin lasteni syntymään Iiittyviä kiinalaisia voiman lähteitä muistelen lämmöllä. Mieheni Lee Tsong Shong oli perinteisen kiinalaisen lääketieteen lääkäri. Asuimme 80-luvulla Koillis-Brasiliassa ja elämämme oli varsin monikulttuurista, brasilialais-suomalais-kiinalaista. Kiinalaisuus lisääntyi, kun saimme tietää, että odotan lasta – tai lapsia, kaksosia. Mieheni hankki Taiwanista kiinalaisten naisten yrttinä tunnettua Dan gui’tä. Ja osti São Paulosta riisiviinaa. Kanakeittoon tarvittiin tietysti myös oikeanlaatuisia kanoja.
Hyvissä ajoin ennen synnytystä menimme asuinpaikkamme Campina Granden torille ja ostimme viisitoista ruskeankirjavaa kanaa. Lee Tsong Shong tarkasti jokaisen kanan kynnet nähdäkseen, olivatko ne varmasti juosseet vapaina. Kanat sijoitettiin kotimme takapihalle, nekin synnytystä odottamaan.
Meillä oli brasilialaisen tavan mukaan palvelija, Nezinha. Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, eikä hänen tarkkaa ikäänsä tiennyt kukaan. Hän oli taitava kokki ja, kuten kiinalaisen kanakeiton idean myötä tuli ilmi, ymmärsi hyvin synnytyksen jälkeisen ruokavalion tärkeyden naisen voimien palauttajana. Pohjoisbrasilialainen kansan viisaus oli kiinalaisen ajattelun kanssa hyvin samansuuntaista. Kiinalais-brasilialainen viestintä ja keiton ohjeistus sujui siis mainiosti.
Nezinhan tehtäväksi tuli tappaa kana joka toinen päivä. “Agora virei matadora” (nyt minusta tuli tappaja) hän sanoi. Kanakeittoa tulisi kolmeksikymmeneksi päiväksi. Dan gui yrttiä liotettaisiin yön yli riisiviinassa ja kaadettaisiin sitten keittoon seuraavana päivänä. Kanasta käytettäisiin kaikki osat: sydän, maksa, munuaiset. Kanan verestä tehtäisiin keittoon litteitä, pyöreitä lettuja. Söisin keittoa aamuin, illoin, puolin päivin. Joka aterialla siis.
Kaksoset syntyivät ajallaan ja kanakeiton aika alkoi. Onnellinen isä toi ensimmäisen keittoni sairaalaan kiinalaiseen tapaan kattila liinan sisään kiedottuna. Brasilialaisen sairaalan henkilökunta seurasi uteliaana kiinalaisia touhujamme.
Lämpimän, ravitsevan ruuan tarkoitus on auttaa elimistöä palautumaan ja puhdistumaan. Kanakeitto ja muukin synnytyksen jälkeinen huolenpito ei tähtää ainoastaan hoitoon, vaan toimii myös ehkäisevästi naisen elämän seuraavien vuosien ja uusien käännekohtien varalta. Lämpöä pitää olla myös ulkoisesti, ja vetoa vältetään. Synnytyksen jälkeinen aika on rauhallista aikaa, kotona oloa ja totuttelemista uuteen elämän tilanteeseen. Kiinalaisissa perheissä apua nuorelle parille löytyy vanhemmista, appivanhemmista ja muista perheenjäsenistä. Meillä oli mieheni, palvelijamme ja vielä erikseen palkkaamamme lastenhoitaja.
Kolmenkymmenen päivän ajan söin kanakeittoa. Sen maku ja tuoksu tuntuivat hyvältä, joka päivä. Vähitellen mieheni johdatteli minut tavalliseen arkeen. Teimme ensin kotikaupungissamme pienen kävelyretken. Kävimme sairaalassa, jossa lapset olivat syntyneet. Sitten elämänpiirimme, sekä lasten että minun, laajeni. Lähdimme retkelle läheisen kaupungin rannalle, myöhemmin hieman kaukaisempaan kaupunkiin, jossa miehelläni oli vastaanotto.
Kiinalaista kanakeittoa olen syönyt myöhemminkin. Teen sitä itse joskus Suomessa talvella, kun tunnen itseni ja lasteni tarvitsevan lisäpuhtia. Kiinassa, Hong Kongissa ja Taiwanissa sitä saa joskus ravintoloissa. Tuoksu on sama kuin Campina Granden keitossa. Omien kanojeni keiton maku sen sijaan on muistissani rikkaampi ja vahvempi. Se oli lämpimän huolenpidon ja rakkauden makuista.