YUÁNFÈN eli mistä kaikki alkoi

Tapasin mieheni Lee Tsong Shongin Brasiliassa. Hän oli kiinalaisen perinteisen lääketieteen lääkäri, minä suomalainen, saksalaisen DAAD:n (Deutscher Akademischer Austauschdienst) ja Goethe-Institutin kutsuma vieraileva professori koillisbrasilialaisessa yliopistossa Universidade Federal de Paraíba. Se kohtaaminen oli Yuánfèn, onnellinen sattuma ja mahdollisuus, joka muutti elämäni suunnan.

Lee Tsong Shong

Lee Tsong Shongin myötä kiinalainen perinteinen lääketiede tuli luontevaksi osaksi arkeani. Meistä tuli perhe, kun kaksoistyttäremme syntyivät Campina Grandessa 1981.

Lee Tsong Shong valmistautui huolella synnytyksen jälkeiseen aikaan. Hän hankki hyvissä ajoin kiinalaista Dan gui yrttilääkettä ja riisiviinaa. Campina Granden torilta ostimme maatiaiskanoja kuopimaan takapihallemme. Niistä palvelijamme Nezinha keittäisi riisiviinassa liuotetuilla yrteillä terästettyä kiinalaista kanakeittoa jota söisin 30 päivän ajan.

Perheemme yhteisessä arjessa kiinalainen perinteinen lääketiede, kehon ja mielen huolto oli tärkeää: ruokailussa, liikunnassa, elintavoissa. Mieheni Lee Tsong Shong oli kiinalainen Chánbuddhisti. Hän teki buddhalaiset seremoniansa aamuisin ja iltaisin eleettömästi, mietiskeli päivittäin ja harrasti kalligrafiaa yhtenä meditaation muotona. Kiinalaisena lääkärinä mielen tyyneys oli hänelle ammatillisesti tärkeää.

Meille muille perheen jäsenille, lapsillemme ja minulle, zeniläisyys näyttäytyi lähinnä tavassa elää ja olla. Lee Tsong Shong oli läsnä, kulloisessakin tilanteessa ja tehtävässä, kulloisenkin ihmisen kanssa. ”Et tiedä, mitä syöt” hän saattoi joskus sanoa aterialla minulle, kiireiselle professorille. Zeniläisyyttä elämäntapaa, kuten muutakin yhteisessä arjessa saamaani hiljaista tietoa, arvostan aina vain enemmän.

Kiinnostuin vähitellen kiinalaisesta perinteisestä lääketieteestä ja kiinalaisesta kulttuurista syvällisemmin. Muutimme USA:han tohtoriopintojeni vuoksi. Miehelleni USA toi monia mahdollisuuksia kehittyä ammatissaan. Hän työskenteli kiinalaisen perinteisen lääketieteen klinikalla (Green Cross Clinic, Washington, D.C.), kehitti kiinalaisia yrttilääkkeitä ja muita terveydenhoitotuotteita, sovelsi perinteisiä reseptejä. Hän liittyi paikalliseen akupunktioyhdistykseen (Acupuncture Association of the Metropolitan Area of Washington, Washington D.C.). Avustin miestäni esitelmien teossa ja osallistuimme yhdessä myös alan kansainvälisiin kongresseihin mm. Kanadassa ja Japanissa. Kulttuurienvälisen viestinnän tohtoriohjelmani ohella olin aloittanut USA:ssa perinteisen kiinalaisen lääketieteen ja kiinan kielen opinnot.

Väitökseni jälkeen palasimme Brasiliaan ja jatkoin työtäni professorina Paraíban liittovaltion yliopistossa Campina Grandessa. Lee Tsong Shong työskenteli sekä Recifessä että Campina Grandessa, jossa hän avasi toisen vastaanoton. Lapset aloittivat portugalinkielisen esikoulun ja oppivat lukemaan ja kirjoittamaan (nk. alfabeticacão). Perheemme oli monikielinen ja -kulttuurinen.

Valokuva: Håkan Lundblom

USA:ssa olin tutustunut Georgetownin yliopistossa järjestetyssä kongressissa Jyväskylän yliopiston professori Kari Sajavaaraan, jonka tutkimus liittyi omaan kulttuurienvälisen viestinnän tutkimusfokukseeni. Sajavaara kutsui minut Jyväskylään tutkijaksi Brasilian yliopiston sapattivuodellani.

Otin kutsun vastaan ja lähdimme koko perhe Jyväskylään syksyllä 1990, ensin vain yhdeksi vuodeksi.

Yhdestä vuodesta tuli kaksi ja päätimme jäädä Suomeen. Kulttuurienvälinen viestintä oli 1990-luvun alussa rantautumassa eurooppalaisiin yliopistoihin omana akateemisena tutkimus- ja opetusalanaan. USA:ssa sitä opiskelleena tunsin olevani oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Suomi oli mielestämme myös lasten koulutuksen kannalta hyvä asuinpaikka. Lee Tsong jatkaisi työtään Taiwanissa ja Hong Kongissa ja viettäisi kanssamme pitempiä aikoja Suomessa. Lapset ja minä matkustaisimme vuorostamme Euroopan ja Aasian väliä, aina kun siihen oli mahdollisuus. Näin teimme useiden vuosien ajan.

Yliopistotyöni ja kulttuurienvälisen viestinnän tutkimuksen ohella jatkoin perinteisen kiinalaisen lääketieteen opintoja, ensin Suomessa ja sitten Kiinassa (The China Academy of Traditional Chinese Medicine / Guang An Men Hospital). Tavoitteeni oli saada syvällisempi teoreettinen ymmärrys kiinalaisesta terveysjattelusta ja kiinalaisesta kulttuurista. Henkilökohtaisena kannustimena oli mieheni työ, jonka terveysvaikutuksia olin voinut seurata sekä omalla kohdallani että lastemme hyvinvoinnissa.

Lasten hoidossa Lee Tsong Shong käytti mm. kiinalaista terapeuttista lapsihierontaa. Brasiliassa hän oli suunnitellut yhdessä lastenlääkärin Aurelio Ramalhon kanssa integratiivisen lasten terveydenhoito-ohjelman. Myöhemmin Suomessa Lee Tsong Shong ja minä kehitimme kiinalaista lapsihierontaa edelleen ja julkaisimme Hong Kongissa ”Chinese Child Massage” videon ja käsikirjan.

Aasialaisista terveysliikuntaharjoituksista olin pitkään harrastanut joogaa, ensin Brasiliassa, sitten USAssa. Mieheltäni opin taiji´tä.

Joogaharrastustani jatkoin Suomessa Saarijärven Joogaopistolla ja suoritin myöhemmin jooganohjaajan tutkinnon. Viime vuosina olen opiskellut ja harjoittanut lisääntyvästi qigongia. Olen myös Asahi -ohjaaja.